TGV (ranska: Train à Grande Vitesse, "suurnopeusjuna") on Ranskan välinen suurten nopeuksien rautatiepalvelu, jota hallinnoi valtion omistama kansallinen rautatieyritys SNCF. SNCF aloitti suurnopeusjunaverkon rakentamisen vuonna 1966 ja esitteli hankkeen myöhemmin presidentti Valéry Giscard d'Estaingille, joka hyväksyi sen. TGV-prototyypit, jotka oli alun perin suunniteltu kaasuturbiinien voimanottolaitteiksi, kehittyivät sähköjuniksi vuoden 1973 öljykriisin myötä. Vuonna 1976 SNCF tilasi 87 suurnopeusjunia GEC-Alsthomilta. Pariisin ja Lyonin välillä vuonna 1981 aloitetun LGV Sud-Est -palvelun (LGV Ligne à Grande Vitesse; "suurnopeuslinja") jälkeen Pariisiin keskittynyt verkko on laajentunut yhdistämään suurimpia kaupunkeja Ranskan yli (mukaan lukien kuten Marseille, Lille, Bordeaux, Strasbourg, Rennes, Montpellier) ja naapurimaissa nopeiden ja tavanomaisten linjojen yhdistelmällä. Ranskan TGV-verkko kuljettaa noin 110 miljoonaa matkustajaa vuodessa.

Kuten Japanin Shinkansen, TGV ei ole koskaan kokenut kohtalokasta onnettomuutta toimintahistoriansa aikana; sisäänrakennetut turvajärjestelmät ovat maailman edistyneimpiä. SNCF Réseaun ylläpitämiä suurten nopeuksien raiteita säädellään myös voimakkaasti. Asettaessaan tosiasian, että veturinkuljettajat eivät pysty näkemään signaaleja radan varrella, kun junat saavuttavat täyden nopeuden, insinöörit kehittivät TVM-ohjaamon merkinantotekniikan, jota viedään myöhemmin maailmanlaajuisesti. Se mahdollistaa hätäjarrutukseen osallistuvan junan pyytämään sekunneissa kaikkia seuraavia junia nopeuden vähentämiseksi. Jos kuljettaja ei reagoi 1,5 km: n sisällä, järjestelmä ohittaa hallintalaitteet ja vähentää junan nopeutta automaattisesti. TVM-turvamekanismi mahdollistaa samaa linjaa käyttävien TGV-autojen lähtevän kolmen minuutin välein. [1] [2]

TGV-testijuna asetti nopeimman pyöräjunaisen maailmanennätysnopeuden saavuttaen 574,8 km / h (357,2 mph) 3. huhtikuuta 2007. [3] Tavanomaiset TGV-palvelut toimivat nopeudella 320 km / h (200 mph) LGV Est-, LGV Rhin-Rhône- ja LGV Méditerranée-alueilla. [4] Vuonna 2007 maailman nopein aikataulun mukainen rautatiematka oli keskimäärin 279,4 km / h (173,6 mph) Gare de Champagne-Ardennen ja Gare de Lorrainen välillä keskimäärin nopeudella LGV Est, [5] [6] ei ylitti vuoteen 2013 saakka ilmoitetun keskimääräisen nopeuspalvelun 283,7 km / h (176,3 mph) Kiinan Shijiazhuang – Wuhan-suurnopeusjunan Shijiazhuang – Zhengzhou -segmentissä. [7]

TGV suunniteltiin samaan aikaan muiden Ranskan hallituksen tukemien teknologisten hankkeiden kanssa, mukaan lukien Ariane 1 -rakettia ja Concorde -äänilentokoneita; kyseiset rahoitusohjelmat tunnettiin mestarien kansallisina politiikoina (kirjaimellinen käännös: kansallinen mestari). Ensimmäisen suurnopeusradan kaupallinen menestys johti palvelujen nopeaan kehitykseen etelässä (LGV Rhône-Alpes, LGV Méditerranée, LGV Nîmes – Montpellier), lännessä (LGV Atlantique, LGV Bretagne-Pays de la Loire, LGV Sud Eurooppa Atlantique), pohjoiseen (LGV Nord, LGV Interconnexion Est) ja itään (LGV Rhin-Rhône, LGV Est). Naapurimaat Italia, Espanja ja Saksa kehittivät omat suurnopeusjunaverkonsa.

Itse TGV-järjestelmä ulottuu naapurimaihin joko suoraan (Italia, Espanja, Belgia, Luxemburg ja Saksa) tai TGV-johdannaisverkkojen kautta, jotka yhdistävät Ranskan Sveitsiin (Lyria), Belgiaan, Saksaan ja Alankomaihin (Thalys) sekä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (Eurostar). Suunnitteilla on useita tulevia linjoja, mukaan lukien laajennukset Ranskassa ja ympäröiviin maihin. Kaupungeista, kuten Tours ja Le Mans, on tullut osa "TGV-lähiliikennevyötä" Pariisin ympäristössä; TGV palvelee myös Charles de Gaullen lentokenttää ja Lyon – Saint-Exupéry lentokenttää. Se itsessään on vierailukohde, joka pysähtyy Pariisin Disneylandiin ja turistikaupunkeihin, kuten Avignon ja Aix-en-Provence. Brest, Chambéry, Nizza, Toulouse ja Biarritz ovat tavoitettavissa TGV-kuorma-autoilla, jotka toimivat yhdistelmällä LGV-autoja ja modernisoituja linjoja. Vuonna 2007 SNCF tuotti 1,1 miljardin euron voittoa (noin 1,75 miljardia dollaria, 875 miljoonaa puntaa), mikä johtui pääasiassa TGV-verkon korkeammista katteista